Mutta totta kai kunnissa on muitakin erittäin tärkeitä asioita…
Kuntavaaleissa nostetaan aivan aiheellisesti suurimmaksi asiaksi päiväkodit, koulut eli kasvatus ja opetus. Puhutaan laadusta, resursseista, tuen tarpeista, tuen uudistuksesta, henkilökunnan jaksamisesta, kännyköiden ja sosiaalisen median käytöstä, huoltajien ja kasvattajien yhteistyöstä, päiväkotien ja koulujen sisäilmasta, monimuotoisista oppimisympäristöistä, sähköisestä opetusmateriaalista, kirjoista, kynistä ja kumeista jne. Koulutus on päätöksentekijälle moniulotteinen kenttä, jonka haltuun ottaminen ei ole helppoa. Eikä itse asiassa sen vaikeampaa kuitenkaan kuin minkään muunkaan päätettävän asian hahmottaminen. Riittää kyllä, että on tahtoa ottaa selvää ja ainakin jotain näkemystä näin tärkeästä aiheesta sekä tämän lisäksi ymmärrys, että laki säätelee tätä tärkeää kenttää.
Vahva yhteinen tahto on, että koulutus hoidetaan kunnolla, koska sivistys ja koulutus ovat yhteiskunnan hyvinvoinnin perusta. Koulutuksen merkitys on oikeastaan hyvinvoinnin näkökulmasta käsittämättömän suuri, sillä peruskoulussa kohdataan jokainen lapsi ja nuori. Peruskoulussa toimii kouluterveydenhuolto, oppilashuolto ja nähdään eri tavoin lapsen ja nuoren kasvu. Tarvittaessa tarjotaan apua perheille vaihtelevissa ja joskus haastavissa elämäntilanteissa. Tuetaan lasta ja nuorta, jolla on pulmia oppimisen kanssa. Kaiken tavoitteena on kasvattaa yhteiskuntaa uusia osaajia, osallistuvia kansalaisia.
Kangasalla olemme joutuneet päättämään aika rajuista säästöistä viimeisen puolentoista vuoden aikana, en ole siitä millään lailla nauttinut, mutta omassa roolissani sivistyslautakunnan puheenjohtajana pyrkinyt tekemään parhaani muistaen keiden ääntä edustan ja samalla huomioimaan väistämättömät reunaehdot. Säästöistä ja sopeutuksesta suuri osa on kohdistunut sivistykseen, kasvatukseen ja koulutukseen, koska onhan tämä sektori myös budjetissa ehdottomasti suurin nykyisin. Koulutuksessa työskentelevänä tämä tuntuu välillä hurjalta.
Eteenpäin on kuitenkin katsottava ja uskottava siihen, että oikeilla valinnoilla ja toimenpiteillä sekä resursseja viisaasti kohdentamalla saamme aikaiseksi parempaa tulevaisuutta. Uskon, että asteittain esi- ja perusopetuksesta lukioon ja ammatilliseen koulutukseen toteutettava tuen uudistus onnistuu tarkoituksenmukaisesti, vaikka se tuntuu nyt vielä melko haasteelliselta ottaa haltuun päättäjänä. Eihän siinä ole oikein vaihtoehtoja silloin, kun lakikin uudistuu. Uskon myös, että uudet koulut ja päiväkodit sekä niissä tehtävä laadukas työ ovat kasvavan kaupungin vetovoimatekijä. Tavoitteeni on, että näin jatkuu ja mieluummin aina himpan verran paremmin on tulevaisuudessakin.
