Nyt, kun olen seurannut hyvinvointialueiden toimintaa paitsi tavallisena palvelujen käyttäjänä niin myös päättäjänä ja omaishoitajia tuntevana, on uudistettava tätä kirjoitustani. Haluan nostaa merkittävän tärkeän aiheen uudelleen esille.
Kolme vuotta sitten tähän kirjoitukseen kirvoitti eräs minua lähestynyt henkilö, joka kertoi omasta kokemuksestaan omaishoitajana. Hän kertoi minulle toiveitaan ja ajatuksiaan siitä, miten tukipalveluita voisi kehittää tilanteissa, joissa omaishoito edistää iäkkään ihmisen kotona asumista mahdollisimman pitkään. Sama koskee kaikenikäisten omaishoitosuhteita.
Omaishoito koskettaa minua henkilökohtaisesti siten, että seurasin 15 vuoden ajan vanhempieni tilannetta. Omaishoitosuhde päättyi syksyllä 2021, kun isäni nukkui pois pitkän sairauden väsyttämänä. Isä tarvitsi kokonaisvaltaista fyysistä hoitoa ympäri vuorokauden, ja äitini avusti, auttoi ja hoiti isää pyyteettömästi, vaikka oli varmasti välillä hyvin väsynyt. Omaishoidon tukena he saivat hoitopalkkion, tuen kotihoidon muodossa ja äiti sai silloin vapaapäiviä, kun niitä oli mahdollisuus pitää. Omaishoidon erilaisten tukimuotojen avulla isäni sai asua kodissaan elämänsä loppuun asti. Tästä voi olla vain kiitollinen.
Vanhempani kuuluivat niihin n. 50 000, joilla oli läheissuhteen lisäksi omaishoidollinen suhde. Joidenkin arvioiden mukaan omaishoitajia on todellisuudessa yli 300 000. Omaishoidon tuen saajista suuri osa, lähes 70 %, on yli 65 -vuotiaita. (Tiedot Kuntaliitto 2019 ja Omaishoitajaliitto). Tulevaisuudessa on varsin todennäköistä, että omaishoitajien määrä kasvaa. Tämän arvion voi uskaltaa todeta siksi, että palveluasumisen paikkamäärä ei tällä arviolla tule riittämään – saati hoitotyötä tekevien ammattilaisten määrä.
Omaishoitojärjestelmä tulee nähdä osana meidän hoivapalvelujärjestelmää, koska omaishoitajat arvokkaalla työllään vähentävät raskaamman hoidon tarvetta. Siksi on perusteltua edelleen kehittää omaishoitoa yhdessä sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuuden kanssa. Omaishoitajien jaksamisen tukeminen yksilölliset tilanteen huomioiden on osa kehittämistyötä. Tilanteissa, joissa läheistään hoitava omaishoitaja on edelleen työelämässä, on esimerkiksi iäkästä vanhempaansa hoitavan tuki järjestettävä joustavasti. Perhehoito ja hoitovapaa voisivat olla ratkaisuja tilanteeseen.
Omaishoitajien aseman pitäisi nyt olla tasa-arvoinen asuinpaikasta riippumatta. Myös tukipalveluita pitää edelleen voida tuottaa hyvinvointialueen, järjestöjen ja yritysten yhteistyönä. Pirhan sivuilla on varsin selkeä ohjeistus omaishoitajuuden hakemiseksi ja avattu myös omaishoitoon kuuluvia tukipalveluita. Huolta herättää kuitenkin hoitosuhde, koska iäkkäiden ihmisten kohdalla omaishoitaja on monesti myös itsekin iäkäs puoliso. Omaishoidettavan ja omaishoitajan tilannetta tulee arvioida riittävän usein, jotta voidaan arvioida tukipalvelujen riittävyys.
