Päätöksenteon on oltava tulevaisuuteen suuntaavaa sekä kunnissa että hyvinvointialueilla. Tätä edellyttää jo valtiokin, kun tarkastellaan kuntien tehtäviä, palveluiden järjestämisvelvoitteita ja rahoitusjärjestelmää. Toteutettu soteuudistus on merkkipaalu, jota tulevaisuudessa varmasti arvioidaan jonkinlaisena julkisen sektorin käännekohtana. Tähän voidaan lisätä myös TE -uudistus, jonka varmasti melko suuret vaikutukset selkiytyvät vasta tulevalla valtuustokaudella kunnissa, alueilla ja valtiolla. Muutoksia on ollut niin paljon, että nyt en voi kuin toivoa kuntien saavan työrauhan uudistusten juurruttamiseksi.
Pitkäjänteisyyden puutetta on ollut havaittavissa tämän päivän yhteiskunnassa myös julkisten päätösten vaikutuksien osalta niihin kohdistuvissa odotuksissa. Kun valtiotasolla päätetään, linjataan ja kohdennetaan uusia toimintoja jollekin palvelualueelle, odotetaan me kentällä, että vaikutusten pitäisi näkyä lähes saman tien. Samoin tapahtuu hyvinvointialueilla ja kunnissa. Julkinen talous on aivan samalla tavalla herkkää ulkoisen ilmiöiden vaikutukselle kuin yksityinen sektori. Erona on vain se, että julkisen sektorin ehdottomasti suurin tuote ovat lakisääteiset palvelut, jotka rahoitetaan verovaroin.
Tulevaisuuden kunnissa tarvitaan entistä enemmän tulevaisuuteen varautumista ja kykyä ottaa vastaan myös takaiskuja, joita väistämättä tulee. Tämä tarvitsee kuntapäättäjiltä ja hyvinvointialueiden päättäjiltä hyviä yhteistyötaitoja, tutkittuun tietoon luottamista ja sitoutumista vaikeisiinkin ratkaisuihin, jos ne ovat palvelujen tuottamisen ja talouden kannalta välttämättömiä. Jatkuva suunnan muuttaminen neljän vuoden välein ei ole kestävää kehitystä. Päättäjillä tulee olla yhteinen ymmärrys tulevaisuudenkuvasta. Ehdottomasti kuitenkin on aina muistettava, että kestämättömiksi ja epäinhimillisiksi osoittautuvien päätösten kohdalla on oltava mahdollisuus tarkastella tilannetta uudelleen ja tarpeen tullen toteutettava oikaisuja ja peruuttaakin.
Kun on vaalit ja on tehtävä työtä, jotta tulee huomatuksi, voi olla vaikea sitoutua pitkäjänteisyyteen. Tulee tehtyä lupauksia, joita on vaikea pitää, kun realiteetit tulevat tutuiksi. Kunnissa tehtävinä ovat nyt sivistys, elinvoiman edistäminen ja vapaa-ajan palvelut ja paikallisuus. Suomessa on suuri määrä kuntia, joiden tulevaisuudennäkymät ovat aika sumuiset. Onneksi Kangasala on vetovoimainen mahdollisuuksien kaupunki. Tulevaisuudessa päättäjillä merkittävänä tehtävänä on tehdä tulevaisuuteen suuntaavia päätöksiä, joilla vetovoimaa pidetään yllä ja joihin sitoudutaan yhdessä koko puoluekentän voimin. Tässä on tehtävää myös kestävän tulevaisuuden johtamisen näkökulmastakin.
Vähäisimpänä tehtävänä tulevalla kaudelle ei ole kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyö, joka selvästi tarvitsee selkiyttämistä. Olen jo aiemmin uudistuksen alkaessa tuonut monessa yhteydessä esille rajapintatyön, joka ei voi olla sitä, että kumpikaan taho – kunta tai hyvinvointialue – ei ota koppia vaan pyrkii sysäämään esimerkiksi jonkin ennaltaehkäisevän palvelun toiselle. Erityisesti nyt, kun sekä kunnilla että hyvinvointialueilla on talouden sopeuttamistoimenpiteitä, on tätä selvästi ollut havaittavissa. Päällekkäistä työtä ja palveluita tulee myös tarkastella ja sopia niistä yhteistyönä. Tulevaisuutta huomioivaa yhteistyötä tulee tehdä myös organisaatioiden sisällä. Esimerkiksi kuntien eri hallinnonalojen tulee toimia niin, että katsotaan samaan suuntaan ja tehdään linjauksia pitkäjänteisesti. Tässä oivana kestoesimerkkinä on kaavoituksen ja sivistyspalvelujen yhteistyö. Kun tulee uusia asuinalueita, on myös huomioitava alueen jo olemassa olevien koulujen ja päiväkotien kapasiteetti. Erityisesti suosituilla alueilla melko pienikin määrä, esim. 30-50 perheille sopivaa asuntoa, muuttaa lapsimäärää.
Lopuksi en malta aivan kuulopuhemaallikkona olla vielä toteamatta pitkäjänteisen päätöksenteon nimissä yrittämisen, yritysalueiden ja yritystonttivarannon merkityksen erityisesti kasvavien kaupunkiseutujen ja hyvien kulkuyhteyksien äärellä sijaitsevien kuntien tulevaisuuden turvana. Meillä Kangasalla on otettu tässä merkittäviä edistysaskeleita viime vuosien aikana ja tämän kehityksen tulee jatkua vastaisuudessakin. Yritysten monimuotoisuus on hyvä asia, mutta toisaalta olisi kutkuttavaa, että meillä olisi joku tulevaisuuden innovaatio, johon lähdettäisiin mukaan ja hieman ehkä profiloitumaankin – oli se sitten jokin jo olemassa olevaan osaamisen tai maaseudun yrittämiseen pohjautuva.
