Turvallisuus on yhteiskunnassamme niitä perusasioita, joiden ylläpito on yksi julkisen sektorin perustehtäviä kaiken muun toiminnan sisällä.
Olen opiskellut sosiaali- ja terveysalan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kehittäminen ja johtaminen suuntautumisena kriisi- ja katastrofityö. Turvallisuus on tällä valtuustokaudella tullut todella tutuksi ja aivan eri tavalla kuin kukaan olisi koskaan uskonut. Monen perusturvallisuuden tunne on järkkynyt, joskin ihminen on varsin sopeutuvainen. Kunnalla on rooli henkisen kriisikestävyyden edistämisessä ja Kangasalla tämä asia hoidettiin viranhaltijoiden taholta hyvin, kun ensimmäinen altistuminen todettiin ja karanteeni määrättiin koulussa.
Kokonaisuudessaan häiriö- ja poikkeustilanteisiin varautuminen ja niistä tiedottaminen mutkattomasti ovat erittäin tärkeitä. Näen, että esimerkiksi Suomen pelastusalan keskusjärjestön 72 tunnin kotivara on sellainen, josta jokaisella tulisi olla jonkinlainen tieto.
Turvallisuus lähtee ihan arkisista tilanteista vaikkapa koulumatkalla ja työmatkalla tai vapaa-ajalla. Siksi asuin- ja liikenneympäristön hyvä suunnittelu on tärkeää. Turvallisuusongelmat ylipäätään tulee tunnistaa. Valaistus, hiekoittaminen ja esteettömyys ovat arkitilanteita, joiden tulee toimia. Uusimpia haasteita perusturvallisuudelle tuo digiturvallisuuden varmistaminen. Päätöksenteon riskienarviointityössä kokonaisuus tulee ymmärtää myös tältä osin ja turvallisuustekijät on huomioitava eri asukasryhmillä aina vauvasta ikäihmisiin.