Vaalit näkyvät, kuuluvat ja tuntuvat monin tavoin
Kaksi viikkoa siihen, kun äänestysuurnat aukeavat ja ääniä ryhdytään laskemaan. Lähes heti saadaan tietää ennakkoäänien määrä ja se antaa jo osviittaa siihen miten kenenkin kohdalla vaalit ovat menneet. Erityisen värin tänä vuonna vaaleihin antaa se, että niitä on kahdet yhtä aikaa: kuntavaalit ja aluevaalit. Äänestäjissä tämä on luonnollisesti herättänyt runsaasti kysymyksiä. Minulta on vaalikentillä kysytty esimerkiksi saako äänestää samaa ehdokasta kummassakin vaalissa, miten tiedetään että numero on varmasti oikea ja ehkä eniten, että miten itse aion aikani jakaa, jos tulen valituksi sekä kunta- että aluevaltuustoon. Olen todennut, että teen lopullisen suunnitelmani sitten, jos niin hyvin käy, että saan riittävän luottamuksen kumpaankin.
Vaalikansalle eli äänestäjille tämä aika on herkullista. Me ehdokkaat maanittelemme ääniä mitä moninaisimmin keinoin ja kun yksi potentiaalinen äänestäjä pysähtyy puolivahingossa tutun ehdokkaan puheille saattaa hän huomata, että hänellä on yhtäkkiä kädessään yhdestä suunnasta ämpäri, toisesta ruisleipä, kolmannesta tiskirätti ja neljännestä kärrykolikko logoilla koristeltuna. Lisäksi parin metrin päästä leijailee mitä mahtavin makkaran tuoksu ja toisaalta houkutellaan kahville. Äänestäjä tuntee itsensä varmasti lähes kuninkaalliseksi tai ehkä todennäköisemmin hämmentyy, jopa ahdistuu ja päättää palata kuulumisten vaihtoon tutun ehdokkaan kanssa ”sitten joskus vaalien jälkeen”.
Kuvailuni ei ole tarkoitettu loukkaamaan ketään, sillä itsekin lukeudun innokkaisiin ehdokkaisiin, jotka haluavat edelleen hoitaa yhteisiä asioita. Koska kyseessä on tosiaankin supervaalit olen panostanut ihan kunnolla. Teetin vaaliliivin ja pipoja, kärrypoletteja (niistä voi sitten myöhemmin askarrella vaikka koruja, jos niitä jää) ja ostin mainostilaa sekä sanomalehdistä ihan konkreettisesti ja sähköisesti että ulkona olevista valomainoksista. Siellä minun kasvoni nyt hymyilevät Lahdentien varressa iloisesti vaaleihin asti. Teen täysillä töitä päästäkseni tavoitteeseeni, mutta epävarmana siitä mikä on tarpeeksi ja miten kaksissa vaaleissa ehdolla oleminen oikeasti vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen.
Palaan vielä siihen, mikä äänestäjiä hämmentää eniten: mitä nyt missäkin oikeasti päätetään? Ennen sote-uudistusta ne kaikki asiat, mitä nyt valmistellaan ja päätetään hyvinvointialueiden luottamuselimissä, päätettiin kunnissa. Sinällään yksinkertaista, mutta nyt vaaditaan huomattavasti monipuolisempaa ja kokonaisvaltaisempaa perehtymistä asioihin. On eduksi, jos ehdokas jo valmiiksi ymmärtää edes vähän demokraattista päätöksentekoa. Sivistyspalvelut ovat nyt kuntien suurin menoerä ja näin ollen myös merkittävin päätöksien alainen palvelu. Elinvoima tulee toisena ja on sekin tärkeä, koska esimerkiksi kaavoituksen onnistuminen takaa kunnille menestystä, vetovoimaa uusien asukkaiden saamiseksi ja toisaalta mukana on myös tärkeänä yritysten houkuttelu kuntaan. Entäpä ne vapaa-ajan palvelut? Budjetti ei ole ainakaan Kangasalla kovin suuri, mutta vaikuttavuus taas vaikkapa hyvinvoinnin edistämisessä merkittävä. Äänestäjä miettii mikä on hänelle tärkeintä juuri nyt ja valitsee sen mukaan sopivan ehdokkaan. Puolueet toki merkitsevät, mutta jos ehdokkaan tuntee aikaansaavaksi tekijätyypiksi ei puoluekaan aina ole ratkaiseva tekijä. Makkaran maku ei ratkaise, mutta se millä äänestäjä saadaan pysähtymään ja juttelemaan voi ratkaista. Vai ratkaiseeko kuitenkin vaalikone?
Oli miten vaan, vaalikevät on vauhdissa ja kohta mutkan takaa alkaa loppusuora. Valitse viisaasti!
